Varhaisimpia lapsuusmuistojani on mummon matonkudonta, hänellä oli piharakennuksessa mattopuut jossa paukutti metrikaupalla iloisenkirjavia mattoja ja poppanoita. Mummo myös värjäsi itse lankoja luonnonväreillä, sipulilla, kanervalla, mustikalla ja millä kaikella ikinä keksikään. Nämä langat olivat upeita, värisävyt ihanan harmonisia ja huokuivat rauhallisuutta.

Viisivuotiaana sain virkkuukoukun käteeni ja kerän kirkkaanpunaista lankaa ja tein koko kerästä ketjusilmukoita varmaan kilometrin. Seuraavaksi pannulappuja vinot pinot, ei ollut niistä kapineista meidän perheessä pulaa.

Toisella luokalla virkkasimme pannulappua koulussa, sellaista kolmionmuotoista. Luokkatoverini olivat kateellisia siitä kun sain virkattua niin nopeasti ja kävivät välitunnilla salaa purkamassa tekelettäni. Niinpä tein lappustani loppujen lopuksi kauemman kuin kukaan muu.

Kun tuli lapasen vuoro viidennellä luokalla, kudoin ensimmäisen kerran sukkapuikoilla. Olin toki jo kotona kaulaliinoja kutonut mutta silloin tuli eteen ongelma: Olen vasenkätinen. Opettaja yritti opettaa minua kutomaan lapasensuuta vasenkätisesti ja eihän siitä mitään tullut. Monta viikkoa sitä yritettiin ja lopulta sanoi ettei minusta kutojaa tule. Ajattelin että tuleepas, otin puikot oikeakätisesti käteeni ja aloin kutomaan ja johan sujui. Olen siis tätä nykyäkin oikeakätinen silloin kun kudon lapasia ja sukkia, muuten vasuri.

Sen jälkeen olenkin tehnyt käsitöitä laidasta laitaan, kutonut mattoja, poppanoita, ryijyjä, kuultokudoksia, pitsiliinoja, sukkia, lapasia, huiveja, pipoja... Kaikkea uutta on aina pakko kokeilla! Nykyään teen pääasiassa kutoen, virkaten ja haarukkapitsillä.

Internetin kautta löydän nykyään parhaat ohjeet joskin välillä löytäminen on työlästä. Googleen on syötetty hakusanoja jos minkälaisia!

Ensinnäkin täytyy sanoa että ihan kaikki käsitöihin liittyvät sivut ovat suosikkejani -vaikka ohjeet olisivat sellaisia joita en koskaan toteuta, niitä on ihana katsella. Ja onpa käynyt usein niinkin että ensin ajattelen että tuota en varmaan koskaan itse tee, jää malli kutkuttamaan mieleen ja onhan se pakko kokeilla.

Tämän hetken suosikki on tämä ihana virkattu huivi : 

Seraphina's Shawl

Malli on aivan ihastuttava, parasta siinä on se että huivista ei tule ihan perinteistä kolmion mallista vaan hieman kuin "lepakonsiipimallia", laskeutuu ihanasti! Malli on tarkoitus toteuttaa monella eri lankamateriaalilla vielä lähitulevaisuudessa.

 

Tätä Jatan Zetor-huivia tein viitisen kappaletta eri väreissä joulupakettiin. Malli on todella minun makuuni, toivottavasti myös niiden lahjansaajien :)

Ullan nettineulelehti on tietysti aivan ihana! Siellä on arkistossa ihania ohjeita joista olen toteuttanutkin Lumiruudut-palmikkoneuleen, useammankin fifi-huivin ja vielä useamman Roosa-huivin. Tekniikoista on ollut monesti apua kun on tullut kinkkisen tilanteen eteen.

Tiitsan salomoninsolmun ohje sai minutkin näitä näpertämään, ihanan selkeästi kuvattu niin että täytyihän näitä tehdä useammankin huivin ja ponchon verran!

Tätä listaa täytyy jatkaa myöhemmin kun työ häiritsee huvia:) Joskin täytyy sanoa että pitkä on, ei ihan hetkessä tule valmiiksi...

Lankamaa on kiehtova paikka jonne voi kadota, upota, hukkua, siihen voi hullaantua, seota ja kertakaikkiaan tulla pakkomielteiseksi.

Lankamaahan ei kukaan tarvitse passia eikä edes henkilökorttia ja ainoana matkatavarana vaaditaan vain koukku tai puikko. Päästyäsi kuitenkin sisään tähän maailmaan huomaat että mukaan voi tarttua kaikenmoista ylimääräistä tarpeellista...

Sellainen tietämätön ihminen joka ei lankamaahan ole tutustunut voi sanoa lankamaahan kadonneelle varsin typeriäkin asioita. Kuten sellaista hölynpölyä että lankamaassa oleskelu kävisi työstä, on yksitoikkoista ja tylsää eikä ollenkaan nykyaikaista. Tällaisten tietämättömien puheita ei suinkaan ole syytä ottaa vakavasti. Yleensä käy kuitenkin niin että tämä tietämätön onkin sitten vallan kateellinen siitä kaikesta kauniista mitä olet lankamaan ystävänä saanut aikaiseksi.

Mutta ne kaikki lankamaan ystävät ovat kanssasi ihan samalla aaltopituudella. He tietävät mistä puhut kun kertoilet langankerroistasi ja silmukanlisäyksistäsi. He ahmivat innolla tietoa uusista löydöistäsi ja jakavat omat tietonsa auliisti. Lankamaahan kadonneet eivät pihistä tietojaan ja taitojaan ja piilottele niitä itsellään vaan kertovat ne ilomielin muille. He myös mielellään ottavat mukaan matkalle uusia tuttavuuksia ja tutustuttavat heidätkin tähän onnen ja ilon maahan jossa ei ole totta tosiaan tylsää!

Keräilen tänne sivulle linkkejä lankamaan ystävien iloksi ja inspiraation lähteeksi. Jos sinun blogissasi on omia, itse tekemiäsi ohjeita tai tiedät hyviä linkkejä, voit laittaa niitä kommentteihin niin lisäilen tänne sivulle.